Minähän se.
Sain tänään (hups, eilen) tietää, että eräs luokallani oleva poika oli jäänyt auton alle ja kuollut. En ole kovinkaan järkyttynyt tai surullinen. Sellaista sattuu, ei sille voi mitään. Olin tuntenut (tai no, oikeastaan en kunnolla tuntenut häntä) tämän pojan vasta hieman yli vuoden, kun suurin osa muista on ollut hänen seurassaan jo ala-asteella. Tokihan se on ikävää, että kuolee näinkin nuorena, mutta niin siinä vain käy joskus. En oikeastaan edes pitänyt tästä pojasta liiemmin.
Nyt minua kuitenkin syytetään tunteettomuudesta, kaverini soitti äsken aivan itkuisena ja järkyttyneenä kysyen olenko jo kuullut. Seuraavaksi kun esitin kantani ( "Ei sille enää mitään voi, toki on valitettavaa aina kun joku kuolee, mutta niin vain käy joskus. Kyllä se siitä.") sainkin syytöksen siitä, että miten voin sanoa niin, se oli sentään meidän luokalla! Ja kappas vain, puhelu oli lopetettu kaverini toimesta.
Olen itsekäs, tunteeton paska, tiedän sen. :D
Huomenna (hups, tänään) olen luultavimmin kriisiterapeuttina kavereille, täytyykin jo valmistautua.
lauantai, 15. syyskuu 2007
Kriisiterapeuttisorsa
maanantai, 9. heinäkuu 2007
Scattered
Scattered - Green Day
sanat: Billie Joe Armstrong
levyltä Nimrod
I've got some scattered pictures lying on my bedroom floor
Reminds me of the times we shared
Makes me wish that you were here
Now it seems I've forgotten my purpose in this life
All the songs have been erased
Guess I've learned from my mistakes
Open the past and present now and we are there
Story to tell and I am listening
Open the past and present and the future too
It's all I've got and I'm giving it to you
Loose ends tied in knots leaving a lump down in my throat
Gagging on a souvenir
Lodged to fill another year
Drag it on and on until my skin is ripped to shreds
Leaving my self wide open
Living out a sacrifice
If you got no one and I got no place to go
Would it be alright? Could it be alright?
____________________________________________________
Laulan tätä oikeasti melkein koko ajan. Ja ellen laula, se soi päässäni.
sanat: Billie Joe Armstrong
levyltä Nimrod
I've got some scattered pictures lying on my bedroom floor
Reminds me of the times we shared
Makes me wish that you were here
Now it seems I've forgotten my purpose in this life
All the songs have been erased
Guess I've learned from my mistakes
Open the past and present now and we are there
Story to tell and I am listening
Open the past and present and the future too
It's all I've got and I'm giving it to you
Loose ends tied in knots leaving a lump down in my throat
Gagging on a souvenir
Lodged to fill another year
Drag it on and on until my skin is ripped to shreds
Leaving my self wide open
Living out a sacrifice
If you got no one and I got no place to go
Would it be alright? Could it be alright?
____________________________________________________
Laulan tätä oikeasti melkein koko ajan. Ja ellen laula, se soi päässäni.
lauantai, 23. kesäkuu 2007
Olen ollut hereillä noin 26 tuntia yhteen menoon
Vähän meinaa väsyttää, mutta kyllä tämä tästä. En aio mennä nukkumaan ennen iltaa.
Saatan hyvinkin toistaa itseäni, mutta minulla on meneillään operaatio palauta unirytmi normaaliksi... Ha. :)
Koeta kestää sekavia höpinöitäni, kyllä se siitä, kunhan pääset lukemaan jonkun toisen kirjoituksia...
Pieni voivotteleva runonpätkänkyhäelmä:
Mieleni halajaisi kirjoittaa
täyttää näyttö ylevillä virkkeillä,
vaan se ei osaa päättää
mitä
pukisi sanoiksi.
Näppäimistö tuottaa pelkkiä kliseitä.
Mieleni muistuttaa sotkeutunutta lankakerää.
Mikä,
kuka
selvittäisi sen solmut ja koukerot?
________________________________
Aika kehno tuotos, tiedän...
Oijoi. Kyt.
______________________________________________
Valvoin sitten 40 tuntia. Phih. :D Olen ylpeä.
Saatan hyvinkin toistaa itseäni, mutta minulla on meneillään operaatio palauta unirytmi normaaliksi... Ha. :)
Koeta kestää sekavia höpinöitäni, kyllä se siitä, kunhan pääset lukemaan jonkun toisen kirjoituksia...
Pieni voivotteleva runonpätkänkyhäelmä:
Mieleni halajaisi kirjoittaa
täyttää näyttö ylevillä virkkeillä,
vaan se ei osaa päättää
mitä
pukisi sanoiksi.
Näppäimistö tuottaa pelkkiä kliseitä.
Mieleni muistuttaa sotkeutunutta lankakerää.
Mikä,
kuka
selvittäisi sen solmut ja koukerot?
________________________________
Aika kehno tuotos, tiedän...
Oijoi. Kyt.
______________________________________________
Valvoin sitten 40 tuntia. Phih. :D Olen ylpeä.
lauantai, 23. kesäkuu 2007
Angstasin juhannusaattona
Anna mun sääliä itseäni rauhassa. Kiitos.
On juhannus ja Heidi istuu koneellaan surkeana nolifenä, kuten aina.
Ahdistaa. Kaipaan jotakin, en osaa määritellä mitä. Ehkäpä läheisyyttä tai jotain sen kaltaista. Olen alakuloinen ja välillä olo tuntuu ihan tyhjältä. Tämä on jo kolmas äkillinen angstauskohtaus viikon aikana. Vakavaa? Yleensä en ole masennukseen taipuvainen, mutta ripari vaikutti muhun huonosti.
*huokaus*
Angst.
En oikeastaan tahdo sinun jättävän minua rauhaan, koska olen säälittävä ja huomionhakuinen.
Tahtoisin kirjoittaa jotain, mutta en osaa päättää millaista ja mistä aiheesta. Voih. En osaa päättää. Ideoitaa?
En ole muuten nukkunut vielä laisinkaan tällä vuorokaudella. Yötön yö, hei! Yritän saada unirytmin vihdoinkin kuntoon ja mennä nukkumaan illalla.
On juhannus ja Heidi istuu koneellaan surkeana nolifenä, kuten aina.
Ahdistaa. Kaipaan jotakin, en osaa määritellä mitä. Ehkäpä läheisyyttä tai jotain sen kaltaista. Olen alakuloinen ja välillä olo tuntuu ihan tyhjältä. Tämä on jo kolmas äkillinen angstauskohtaus viikon aikana. Vakavaa? Yleensä en ole masennukseen taipuvainen, mutta ripari vaikutti muhun huonosti.
*huokaus*
Angst.
En oikeastaan tahdo sinun jättävän minua rauhaan, koska olen säälittävä ja huomionhakuinen.
Tahtoisin kirjoittaa jotain, mutta en osaa päättää millaista ja mistä aiheesta. Voih. En osaa päättää. Ideoitaa?
En ole muuten nukkunut vielä laisinkaan tällä vuorokaudella. Yötön yö, hei! Yritän saada unirytmin vihdoinkin kuntoon ja mennä nukkumaan illalla.
torstai, 21. kesäkuu 2007
Ah, ripari
Kaikki kertovat aina, miten hauskaa heillä oli rippileirillä. Tämä on erilainen tarina.
Nyyhks.
Pääsin leiriltä vihdoinkin tiistaina kotiin. Se vastasi täysin odotuksiani: tylsää jeesustelua. Onneksi sentään kaverit olivat mukana. En kestä leirejä. Samoja naamoja päivästä toiseen, argh.
Leiri sisälsi paljon opetusta, liikaa leirikirkkoja ja hartauksia, liikaa samoja sämpylöitä, keittoa päivällisellä, aterioita ja ötököitä. Myös liikaa ahdistus-, nauru-, ja masennuskohtauksia. Tässä vaiheessa saatat ajatella, että naurukohtauksethan ovat hyvä juttu, mutta olet väärässä. Minun kohdallani se käsittää hysteeristä kikatusta, joka ei lopu. Myös lauleskelua oli liikaa (sekä päiväohjelmassa että minun toteuttamanani).
Sen sijaan vapaa-aikaa, nukkumisaikaa ja peseytymisaikaa ja -tiloja oli liian vähän. Huoneen ainoat pistorasiat olivat matalapohjaisten kerrossänkyjen alla. Siellä vaani villakoiria ja hiekkaranta. Kyllä, luit oikein; hiekkaranta. Siltä se näytti. Tyynyt olivat kuin sellaisella asfalttijyrällä kolmeen kertaan litistetyt, ja ne kuuluisat kerrossängytkin TODELLA vahvaa tekoa. Ne eivät meinanneet suinkaan kaatua pienestä tönäisystä, ehei.
Leirin ohjelma oli aivan liian tiukka. Argh.
Kävin sentään heittämässä talviturkin pois jääkylmässä kainuulaisessa järvessä. Harmi, ettei kukaan muu rippileiriläinen saa enää nauttia ah niin hurmaavasta leiripaikasta. Kyseisen paikkakunnan seurakunta on myynyt leirikeskuksen, jossa kärsimme viikon ajan. Voih. Olisin ollut onnellisempi tietäessäni muidenkin saavan samoja sämpylöitä koko viikon jokaisella aterialla. Oijoi.
Meidän piti itse siivota huoneemme ja koko leirikeskus.
Ymmärrätte kai, että olin ikionnellinen astuessani bussiin ja loitotessani kaameasta kokemuksesta.
Uskolleni leiri teki hyvää:
epäuskoni vahvistui. Olen määritellyt itseni hitusen ateismiin taipuvaksi agnostikoksi.
Aah, enää kaksi kirkkokäyntiä, konfis ja pakkopulla on vihdoinkin ohi. Äitini pakotti minut rippikouluun. Ah, I <3 my mother and her religion.
Nyt nautin kesälomasta, joten ÄLÄ muistuta kokemastani kidutuksesta. Kiitos.
Kyt.
Nyyhks.
Pääsin leiriltä vihdoinkin tiistaina kotiin. Se vastasi täysin odotuksiani: tylsää jeesustelua. Onneksi sentään kaverit olivat mukana. En kestä leirejä. Samoja naamoja päivästä toiseen, argh.
Leiri sisälsi paljon opetusta, liikaa leirikirkkoja ja hartauksia, liikaa samoja sämpylöitä, keittoa päivällisellä, aterioita ja ötököitä. Myös liikaa ahdistus-, nauru-, ja masennuskohtauksia. Tässä vaiheessa saatat ajatella, että naurukohtauksethan ovat hyvä juttu, mutta olet väärässä. Minun kohdallani se käsittää hysteeristä kikatusta, joka ei lopu. Myös lauleskelua oli liikaa (sekä päiväohjelmassa että minun toteuttamanani).
Sen sijaan vapaa-aikaa, nukkumisaikaa ja peseytymisaikaa ja -tiloja oli liian vähän. Huoneen ainoat pistorasiat olivat matalapohjaisten kerrossänkyjen alla. Siellä vaani villakoiria ja hiekkaranta. Kyllä, luit oikein; hiekkaranta. Siltä se näytti. Tyynyt olivat kuin sellaisella asfalttijyrällä kolmeen kertaan litistetyt, ja ne kuuluisat kerrossängytkin TODELLA vahvaa tekoa. Ne eivät meinanneet suinkaan kaatua pienestä tönäisystä, ehei.
Leirin ohjelma oli aivan liian tiukka. Argh.
Kävin sentään heittämässä talviturkin pois jääkylmässä kainuulaisessa järvessä. Harmi, ettei kukaan muu rippileiriläinen saa enää nauttia ah niin hurmaavasta leiripaikasta. Kyseisen paikkakunnan seurakunta on myynyt leirikeskuksen, jossa kärsimme viikon ajan. Voih. Olisin ollut onnellisempi tietäessäni muidenkin saavan samoja sämpylöitä koko viikon jokaisella aterialla. Oijoi.
Meidän piti itse siivota huoneemme ja koko leirikeskus.
Ymmärrätte kai, että olin ikionnellinen astuessani bussiin ja loitotessani kaameasta kokemuksesta.
Uskolleni leiri teki hyvää:
epäuskoni vahvistui. Olen määritellyt itseni hitusen ateismiin taipuvaksi agnostikoksi.
Aah, enää kaksi kirkkokäyntiä, konfis ja pakkopulla on vihdoinkin ohi. Äitini pakotti minut rippikouluun. Ah, I <3 my mother and her religion.
Nyt nautin kesälomasta, joten ÄLÄ muistuta kokemastani kidutuksesta. Kiitos.
Kyt.
